Olen työskennellyt nykyisen luokkani kanssa kohta neljä luokuvuotta. Työskentelemme yhteistoimmallisesti TVT-taidot luontevasti osana oppimisprosessia.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Olen ohjannut oppilaitani näiden vuosien ajan keskustelemaan ja kunniottamaan sekä itseään että toisiaan. Omaan itseen tutustuminen on keskeisessä roolissa; omat unelmat, pelot, oman elän erivaiheet, suvun historia, omat vahvuudet. Vain kohtaamalla oman itsensä voi kohdata toiset ihmiset. Oppilaat tehdään tietoiseksi sisäiseen puheen kantavasta tai hajottavasta voimasta.
Keskustelu on voimavaramme: oppilaat oppivat luottamaan siihen, että ei ole aihetta, josta ei voisi keskustella. Tilanteisiin tartutaan heti; jokainen selänkääntäminen, silmienpyöräyttely, olankohauttelu, kaikki läpällä heitot käsitellään juuri siinä hetkessä, kun se tapahtuu.
Tiedon saa aina, mutta pirasteleina olevaa minäkuvaa tai itsetuntoa on vaikea korjata. Siksi koen, että aina on aikaa puuttua, ohjata, välittää.
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua ei saa tallata.
Tommy Tabermann
Lapsi menee aina tiedon edelle. Mitä merkitystä tiedolla on, jos lapsi on sisältä rikki, jos lapsi on yksinäinen, jos lasta on kohdannut suru, joka on käsittelemättä, jos vanhemmat juovat, jos vanhemmat laiminlyövät, jos vanhemmat eroavat, jos kotona on väkivaltaa, jos vanhemmat huutavat, jos lasta kiusataan, jos lapsi pelkää...
Näen jo lapsen tullessa luokkaan, miten päivä on alkanut, mutta niin lukevat myös lapset meitä opettajia. Mieleeni on jäänyt erään pojan kommentti yhtenä aamuna, kun olin riidellyt omien lasten kanssa. En ajatellut riitaamme enää luokassa, mutta sen jälkeensä jättämä tunnelataus oletettavasti näkyi olemuksestani; näin oletan, sillä poika kysyi tunnin alussa " Miksi olet niin vihainen? Oletko suuttunut minulle? "Jotenkin tuo kommentti laukaisi tilanteen ja kerroin heille ridelleeni lasteni kanssa.
Tämä keskustelu johdosta käytimme tunnin siihen, miten ihminen on kokonaisuus ja kuinka kaikki, mitä meille tapahtuu vaikuttaa käyttäytymiseemme. Kaikki kokemukset ja kohtaamiset jättävät meihin jälkensä. Kuulin monet tarinat siitä, mihin riidat kavereiden tai vanhempien kanssa olivat johtaneet. Tai mitä pettymykset olivat saaneet aikaan. Kokemukseni on, että lapset ovat reiluja toisaan kohtaan ja myötätuntoisia, kun siihen annetaan tilaa. Tunneälyn vahvistaminen ja sosioemotionaaliset taidot auttavat lasta saamaan ystäviä ja löytämään paikkansa ryhmässä.
Työskentelyni pohjaan NEPSY-valmennuksen , Freinet-pedagogiikan, Friends- , Lions Quest- , voimauttavan valokuvauksen, Montessorin, Deweyn, Mindfulnessin, taidekasvatuksen oppeihin. Niiden pohjalle olen pala palalta rakentanut opettajuuteni. Kyse ei erillisistä harjoitteista vaan tavasta kohdat lapset päivittäin.
Tänä syksynä päätimme yhdessä Anu Kokkosen kanssa antaa lapsille tilaisuuden tehdä pienryhmissä tunnekasvatusmateriaalia toisten oppilaiden, opettajien ja vanhempien käyttöön.
Oppilaiden kanssa käytiin yhdessä lävitse erilaisia tilanteita; sanoittaen ne käsitteellisesti. Oppilaani ovat tottuneet tunnetason keskusteluihin, joten itse taustojen valottaminen sujui hyvin. Oppilaat oivalsivat nopeasti, mistä on kysymys.
He käsikirjoittivat pienryhmissä omat vuorovaikutustilanteensa erilaisista näkökulmista yhdessä keskustellen ja pohdiskellen.
Vahinko; tilanteita koulussa
Isä menettää malttinsa
Tilanteita elävästä elämästä; arkiset velvoitteet
